lauantai 16. helmikuuta 2013

Pappa vai mikä?


Miten muuten, te joilla on isä- tai äitipuoli ja oma lapsi, niin sanotte lapselle.. Onko sinun isä- tai äitipuoli lapselle pappa/mummo vai jotain muuta? Vaikka äitini mies on ollut elämässäni enemmän, kuin oma biologinen isäni, niin silti hän ei tunnu isältä minulle. Johtuu ehkä oman isäni kuolemasta, mutta en ole ikinä äidin miestä osannut isäksi sanoa, enkä haluakkaan. Meillä ei ole kovin läheiset välit ollu ikinä äidin miehen kanssa.. Mutta miten sanon lapselle tämän sitten, kun hän alkaa puhumaan ja ymmärtämään vähän? Vanhempana tietty ymmärtää..mutta siihen on aikaa.

Minusta tuntuu pahalta jos äidin mies alkaa kutsumaan itseään papaksi. Itsekästä? Ehkä. Sillä onhan hän ollut minulle melkeinpä enemmän isä, kuin minun omani oli koskaan. Silti. Onneksi hän on kuitenkin ymmärtänyt sanomattakin ja kutsuu itseään pappapuoleksi. Lapselle sellainen on kuitenkin hankala opettaa?

Äidin sukulaiset ovat ottaneet tämän hänen miehen hyvin perheeseen ja kutsuvatkin häntä minun isäksi. Ja nyt papaksi. Kun oma isäni kuoli, niin kukaan heistä (paitsi äitin isä) ei sanonut minulle mitään. Toisaalta suurin osa heistä ei ole oikeaa isääni koskaan edes nähnyt..tietävät kuitenkin miten asiat on.



Vaikeita asioita.

Isäni kuolema on minulle vieläkin hyvin arka paikka, vaikka siitä on jo aikaa. En ole osannut/halunnut käsitellä sitä silloin ja se kostautuu nyt. Joskus jopa se, että sanon Jonia isiksi, alkaa itkettään. :/

<3:llä: Mirella

14 kommenttia:

  1. Meillä miehen äidin mies on varavaari.. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä puhutellaan tuossa tilanteessa ihan vaan etunimellä. Tästä on tullu kyllä hieman riitaa, koska isäni kihlattu yrittää olla mummo, mutta kun hän ei ole sitä. Lapsellani on 2 mummoa ja niin sen haluan olla. Joten isäni kihlattua puhutellaan vain etunimellä, vaikka hän yrittää kovasti änkeä mummo-sanaa meillekkin. Sitä hän käyttää siskoni lapsille ja he hänelle. Minä vaan en sulata sitä, koska ei ole aito oikea mummo :)

    Tiedän tunteesi ikävästä. Mummoni kuoli 3 vuotta sitten ja hän periaatteessa kasvatti minut ja siskoni. Joten hän oli todella rakas ihminen minulle <3
    Ikävästä ei pääse koskaan, mutta ajattelen, että mummoni seuraa elämääni tuolta pilven reunalta. Juttelen myös joskus hänelle, kun olen yksin kotona <3 Se hieman helpottaa ikävää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mieki haluaisin tehdä, mutta hän haluaa ilmeisesti itseään jollakin lempinimellä kutsua.

      Voin kuvitella kuinka sinua ärsyttää, että kutsuu itseään mummoksi ja opettaa sen myös lapsille. Vaikkei varmasti pahaa tarkota, mutta silti.

      Ikävä ei kyllä ikinä lopu ja aina sydämeen pistää ku asiaa ajattelee. Ihanasti ajateltu <3

      Poista
  3. Mun kummallakin vanhemmalla on uudet puolisot, mutta äitin miehen kanssa olen nykyään todella vähän tekemisissä. Iskän kihlatun kanssa ollaan aika paljon tekemisissä vaikka asutaankin eri paikkakunnilla. Hän sekä iskä kutsuu häntä aadan mummoksi. Hän ei ole aadan mummo ja mua suututtaa asia hirveesti mutten kuitenkaan kehtaa sanoa mitään asiasta. Äitini on minulle tosi tärkeä ja läheinen, joten en halua että kukaan tavallaan vie hänen paikkansa aadan elämästä.
    Tämä on hankala aihe :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuollanen olo mullekkin tulee, että hän yrittää viedä "minun oman isän paikan" jos kutsuu itseään papaksi. Tai jos joku muu kutsuu. Meidän lapsella on yksi pappa (jonin isä) ja toinen tuolla taivaassa.

      Hänellä ei ole itsellään lapsia, niin on ehkä hankala ymmärtää miltä tuollainen voi tuntua. Mieti jos joskus tulis ero lapsen vanhemmilla ja sitten uusi puoliso kutsuisi itseään äidiksi/isäksi. En sulattaisi sellaista ikinä.

      Niin on:/ Ei haluaisi toista suututtaa ja sanoa tylysti. Mutten myöskään halua, että mulle saadaan aikaan paha mieli.

      Ja ei riitä, että yksi ihminen tajuaa olla sanomatta papaksi/mummoksi, kun aina on joku joka sitten sanoo niin. Esim. meillä äidin sukulaiset.

      Poista
    2. Mä en pysty kutsumaan äidin ja iskän puolisoita edes isä-/äitipuoleks. Se tuntuu väärältä. Saatika että puolisoiden vanhempia kutsuis mummoks ja ukiks, eieiei ! Tänään puhuin just iskän kanssa puhelimessa ja kyllä särähti korvaan kun sanoi että hänellä on 11 lasta ja 5 lapsenlasta. Laskee siis kihlattunsa lapset ja lapsenlapset omikseen. Mä en ymmärrä tällästä ! Mä en vois sanoo että mulla on 12 sisarusta koska niitä on vaan 6. Jos ois sama äiti/isä niin sit laskisin ne ihan kokonaisiks Sisaruksiks.

      Poista
    3. Kyllä mullakin tuntuu vähän inhottavalta sanoa isäpuoli, kun se oma isä kuitenkin on kuollut ja häntä ei kukaan voi korvata:/ Ja sitten on isän vaimo, joka on periaatteessa minun äitipuoli. Hän en ole minua kovin monta vuotta vanhempi ja asuu Thaimaassa, eikä me nähdä luultavasti moneen vuoteen (ehkä enään ikinä), niin häntä en osaa sanoa äitipuoleksi ollenkaan..vaikka onkin pikkuveljeni äiti. Meillä kaikilla neljällä on itseasiassa eri äiti:) Harmittaa,kun ollaan niin vähän tekemisissä..Meni kyllä jo vähän ohi aiheen..:D

      Poista
    4. Hah, niin tais mennä:D Mä en tienykkää että sulla on enempää sisaruksia kun se pikkuveli joka asuu thaimaassa :) Ootko laittanut isäsi vaimolle kuvaa tai mitään Erinistä ? :)

      Poista
    5. Joo on mulla isosisko ja kaksi pikkuveljeä, isän puolelta kaikki:)

      Hän on mulla facebookissa kaverina, niin näkee sieltä:)

      Poista
  4. itellä on isäpuoli ja sanon sen vanhempia mummoksi ja papaksi vaikken ole isäpuoleni kanssa tekemisissä. äitipuolen kans sama homaa että sanon hänen vanhempiaa mummoksi ja papaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa:) Oletko isäpuolen vanhempien kanssa paljon tekemisissä kuitenkin, vaikket isäpuolesi? :)

      Poista
  5. Mun isäpuolta kutsutaan upuksi. :D Niinku lyhennys ukkipuolesta. Teillähän vois olla sit vaik papu? ;D Lapselle vähän helpompi joku tollanen lyhyt ja ytimekäs. :)

    VastaaPoista

Jätähän kommenttia käynnistäsi, kiitos:) <3